Yhteisellä asialla

Vuodesta 1973 lähtien kesäkuun 5.päivää on vietetty Maailman ympäristöpäivänä.

Tänä vuonna YK:n ympäristöohjelma UNEP:n alaisen päivän isäntämaa on Brasilia, jossa Yhdistyneet kansakunnat järjestää 20. – 22. kesäkuuta kestävän kehityksen konferenssin. Se on jatkumoa 20 vuotta sitten Rio de Janeirossa järjestetylle kokoukselle Earth Summit, mistä johtuen tuleva kokous on saanut nimen Rio +20.

Ihmiset ovat kestävän kehityksen keskiössä. Heillä on oikeus terveelliseen ja tuotteliaaseen elämään sopusoinnussa luonnon kanssa.

Rion julistuksen ensimmäinen periaate, 1992

UNEP:n teema kuluvalle vuodelle on: ”Vihreä talous: oletko mukana?” Tarkoituksena on muistuttaa, että olemme itse kukin osaltamme henkilökohtaisessa vastuussa siitä, että ihmiskunnan yhteinen ekologinen jalanjälki ei ylitä kotiplaneettamme sietokykyä.

Vihreä talous tarkoittaa UNEP:n mukaan yksityisten ja julkisten varojen ohjaamista sellaiseen taloudellisesta hyvinvointia ja työllisyyttä tukevaan toimintaan, josta seuraa vähentyviä päästöjä ja vähentyvää saastuttamista yleensä, parempaa energiatehokkuutta ja luonnon monimuotoisuuden suojelemista. Ihmisten elinolosuhteita parannetaan kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti sopusoinnussa ympäristövaikutusten kanssa.

Termi ”kestävä kehitys” tuli sanastoomme YK:n perustaman Brundtlandin komission raportissa ”Yhteinen tulevaisuutemme” vuonna 1987.

Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken väestön tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.

Yhteinen tulevaisuutemme, 1987

Ajankohtaisena kotimaisena esimerkkinä vähemmän vihreästä taloudesta on kaivosyhtiö Talvivaara, jonka toiminnassa punaisena lankana ovat olleet ainoastaan taloudelliset näkökohdat eikä vihreää ole ollut mukana kuin korkeintaan koristeena.

Ali on menty siitä, missä aita on matalin ja ilmeisesti siinä toivossa, ettei kukaan huomaa. Ikävä kyllä monetkin huomasivat, kun yksi työntekijä kuoli, ja niin huomattiin myös kymmenet kuolleet linnut sekä se, että ilma oli sakeanaan mädän kananmunan lemua.

Huomattavaa julkisuutta sai myös Talvivaaran tiedote, jolla kerrottiin alun perin nikkelikaivoksena esitellyn elinkeinotoiminnan sisältävän myös uraanituotantoa. Talvivaara -yhtiö osti alueen kaivosoikeudet vuonna 2004, mutta uraanitiedote julkaistiin keväällä 2010.

”Kaivosta ei olisi avattu vieläkään, jos heti alussa olisi puhuttu uraanipitoisesta kaivoksesta”, arvioi maakuntavaltuutettu Mauno Hyyryläinen (kesk.) Kainuun Sanomissa.

Talvivaaran toimitusjohtaja ja suurin yksittäinen omistaja Pekka Perä sanoo turvallisuus- ja ympäristönäkökulmien olleen kaivoksen suunnitteluvaiheessa keskeisessä osassa. Myös kotisivuillaan Talvivaara muiden aikaansa seuraavien yritysten tavoin julistaa yhteiskuntavastuutaan. Puheet ja teot näyttävät kuitenkin olevan keskenään varsin ristiriitaisia.

Talvivaaran vaikutuspiirissä asuvat sotkamolaiset ovat joutuneet huomaamaan, että taloudelliset päätökset koskevat ihan oikeasti kaikkia hyvinkin konkreettisilla tavoilla ja että mukana päätöksenteossa kannattaa olla alusta lähtien.

Ympäristöpäivänä on hyvä tilaisuus pohtia omaa rooliaan suhteessa  maapallon hyvinvointiin. On mielekkäämpää olla osa ratkaisua kuin osa ongelmaa.

LÄHTEITÄ:

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s