Valoa kohti

Lapissa on kaamos. Seuraavan kerran aurinko kiipeää horisontin yläpuolelle Suomi-Neidon päälaella vasta tammikuun puolivälissä.

Kuva: YLE Maiju Saijets

Kaamos ja meneillään oleva adventin aika sopivat yhteen, onhan adventti odotuksen, katumuksen ja kilvoittelun aikaa. Valon puute istuu kilvoittelun teemaan, jota edustaa myös  ensimmäisen adventin jälkeisestä maanantaista alkava pieni paasto. Vaikka nykyisin harvat paastoavat, on monissa joulupöydissä tarjolla perinteistä adventtipaaston ruokaa, lipeäkalaa.

1.adventtina sytytettävä kynttilä symboloi odotusta ja toivoa – vähän kuin valoa tunnelin päässä. Valoa kohti me seuraavien neljän viikon aikana taivallamme, kuka hengellisen, kuka konkreettisen valon toivossa. Joulunpyhinä kaikkien toiveet täyttyvät.

Kuva: Vantaan Lauri

Useimmille suomalaisille adventin suurin merkitys taitaa kuitenkin olla siinä, että pääsemme veisaamaan Hoosiannaa sydämen kyllyydestä.

On aika yllättävää, että rakastamamme Hoosianna on ollut virsikirjassa vasta 25 vuotta. Vielä yllättävämmältä tämä tieto kuulostaa, kun muistaa, että Hoosianna esitettiin Suomessa ensimmäisen kerran jo vuonna 1797.

Ensimmäiset melkein kaksisataa vuotta Hoosianna-hymnin esitti kuitenkin aina kuoro, ja vasta 190o-luvun loppupuolella seurakunta otti tavakseen liittyä mukaan lauluun. Kansan tahto voitti: Hoosiannasta tuli virsi numero 1 uudistetussa, vuoden 1986 virsikirjassa.

Rippikoulusta varhaisella kivikaudella saamani, vuoden 1938 kirkolliskokouksen hyväksymä virsikirja paljastaa, että ennen Hoosiannaa ykköspaikkaa piti ”Iloitse, morsian, Ja riennä vastahan. Hän saapuu, kuninkaasi, Sun, Siion, ruhtinaasi. Nyt kiitos hälle kanna Ylistys, hoosianna!

Kyseessä on vanhin adventtivirtemme 1500-luvulta. Teksti on tanskalainen,  sävellys hollantilaisen Jakob Regnartin käsialaa. Itse Elias Lönnrot kirjoitti 1860-luvulla Hemminki Maskulaisen sanat uuteen uskoon. Nykyisessä virsikirjassa ”Iloitse, Morsian” on neljäntenä virtenä.

Nyt on ihan pakko avautua ja tunnustaa, että oma adventtisuosikkini (Hoosiannan jälkeen tietenkin) on sekä edellisessä että nykyisessä virsikirjassa numerolla 2 oleva ”Avaja porttis, ovesi, Käy Herraas vastaan nöyrästi, Kun itse taivaan kuningas Sun tahtoo olla vierahas. Suo ilovirtes kaikua, On siitä riemu taivaassa, Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, Kun saapuu luokse syntisen.

Tämä mielestäni hyvin valoisa virsi on useimmiten ensimmäisen adventin jumalanpalveluksen avausvirsi. Teksti on alkuperältään saksalainen ja sävelmä oletettavasti ruotsalainen. ”Avaja porttis, ovesi” on ollut virsikirjassamme vuodesta 1701.

Ensimmäisestä adventista alkaa Suomen tuhansille kuoroille vuoden kiireisin aika. Myös koko kalenterivuoden merkittävin kansallinen yhteislaulutapahtuma osuu adventtiin: vuosittain noin miljoona suomalaista osallistuu Suomen Lähetysseuran Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksiin ympäri Suomen niemen.

Me selätämme pimeän musiikilla.

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s