Nuorukainen nimeltään Hyasinthus

Toinen kukka, joka sai alkunsa kauniin nuorukaisen kuolemasta, oli hyasintti. Se ei ollut tällä nimellä nykyisin tuntemamme kukka, vaan tumman purppurainen, mahdollisesti verenpunainen, lilja.

Nuorukaisen kuolema oli traaginen, ja sitä muistettiin vuosittain  läpi rauhaisan yön kestävällä festivaalilla.

Hyasinthus kohtasi kuolemansa kilvassa valon jumala Apollon kanssa. He kilpasivat kiekonheitossa, jossa Apollon sähäkkä heitto kiiti tarkoitettua kauemmaksi ja osui Hyasinthuksen otsaan aiheuttaen kauhean haavan.

Hyasinthus oli Apollon rakkain seuralainen. He eivät heittäneet kiekkoa kilpaillakseen; kaikki oli vain leikkiä. Apollo kauhistui nähdessään kalmankalpean Hyasinthuksen vaipuvan verta valuvana maahan.

Apollo kalpeni itsekin ottaessaan ystävänsä käsivarsilleen ja yrittäessään hillitä vuotoa. Mutta liian myöhään. Nuorukaisen pää Apollon käsivarsilla taipui taaksepäin kuin kukka, jonka varsi oli katkennut. Poika kuoli ja hänen vierellään polvistuva Apollo nyyhkytti ystävänsä kohtaloa kuolla niin nuorena ja niin kauniina.

Apollo oli tappanut hänet, vaikkei tarkoituksella, ja huusi: ”Voisinpa antaa oman henkeni sinun sijastasi tai kuolla kanssasi!”

Apollon näin lausuessa verinen ruoho alkoi jälleen viheriöidä ja ruohosta nousi ihmeellinen kukka, joka säilyttäisi pojan nimen kaikkien muistissa ikuisesti. Apollo kaiversi kukan terälehtiin joidenkin lähteiden mukaan Hyasinthuksen nimen alkukirjaimen, toisten mukaan kreikan kielen surua ilmaisevan sanan ai.

Toisen tarinan mukaan Hyasinthuksen kuoleman aiheutti länsituuli Zefiros eikä Apollo. Myös Zefiros oli rakastunut kauniiseen nuorukaiseen ja tuli vihaiseksi ja mustasukkaiseksi nähdessään, että Hyasinthus oli enemmän mieltynyt Apolloon kuin häneen.  Siksi Zefiros puhalsi Apollon heittämään kiekkoon niin, että se osui Hyasinthukseen.

~ Edith Hamilton: Mythology – Timeless Tales of Gods and Heroes ~

Meidän joulukukkana tuntemamme hyasintti sai tästä kreikkalaisesta tarusta vain nimensä, mutta ei sen kummemmin lajiaan kuin muotoaankaan. Kukka, joka nousi Hyasinthuksen veren kostuttamasta maasta, oli todennäköisesti iiris. Klassinen tulkinta tarusta esittää sen symboloivan lukemattomien muiden kreikkalaistarujen tavoin elämän, kuoleman ja jälleensyntymän kiertokulkua.

Joulukukkana hyasintti symboloi niinikään uutta elämää: Jeesus-lasta. Hyasintin eri värit ovat Neitsyt Marian vertauskuvia. Sininen kuvaa Mariaa taivaan kuningatterena, valkoinen hänen neitsyyttään ja punainen hänen äidinrakkauttaan.

Liljakasveihin kuuluva hyasintti on kotoisin Vähä-Aasiasta, mihin viittaa sen tieteellinen nimi Hyacinthus orientalis. Eurooppaan se löysi tiensä 1500-luvulla.

Hyasintti on vanhin joulukukkamme, jonka urbaanin legendan mukaan  eräs helsinkiläinen kukkakauppias esitteli kaupunkilaisille 1870-luvulla.  Oikeasti turkulaiset (tietenkin) kasvattivat hyasintteja jouluksi jo 1600-luvulla. Joka kodin joulukukaksi hyasintti vakiintui 1900-luvun alussa.

Vahvasti tuoksuvan hyasintin eteerisiä öljyjä on käytetty Ranskassa hajuvesien valmistuksessa. Monille ylihygienisten olosuhteiden herkistämille suomalaisille hyasintin tuoksu saa aikaan allergisia oireita.

Onnekseni en kuulu siihen joukkoon, sillä hyasintti on jouluni keskeinen elementti. Huumaavasti tuoksuvia suomalaisia hyasintteja – sekä lanttusurvosta – kuljetettiin minulle opasvuosinani maailman ääriin kaikkien tullisäännösten vastaisesti.

Hyasintti toi silloin joulun tullessaan ja tuo sen edelleen.