Posket hehkumaan

Monien nykyisten jouluperinteittemme tavoin myös glögi on tuontitavaraa keskisestä Euroopasta. Se saapui meille luonnollisesti Ruotsin kautta ja ruotsinkielinen nimikin jäi käyttöön, vaikka meillä oli valmiina ihan käypä suomenkielinen nimi. Meillä hehkuviiniksi kutsuttua juomaa valmistettiin polttamalla paloviinaan kastettua sokeritoppaa maustetussa viinissä.

Ruotsin glögg-sanan kanta on glödga, jonka alkuperä vie lämmitetyn viinin syntysijoille ja saksan sanaan Glühwein. Maustettua viiniä nautittiin tosin jo antiikin Roomassa ja Kreikassa, jossa mausteita lisättiin juomaan parantamaan vähemmän laadukkaan viinin makua.  Varsinkin keskiajalla viiniä maustettiin myös yrteillä terveyssyistä. ”Hehkutettu” versio on kuitenkin kotoisin hieman pohjoisempaa.

Kuningas Kustaa Vaasan reseptin sanotaan tehneen kuumasta viinistä suositun juoman Ruotsin hoveissa ja kartanoissa 1500-luvulla. Rahvas pääsi lämmitetyn, maustetun viinin makuun hyisillä kirkkomatkoilla 1800-luvulla. Suomeen 1920-luvulla saapunut glögi oli myös alkuun lähinnä parempien piirien herkku, ja vasta 1960-luvulla glögi yleistyi kaiken kansan jouluajan juomaksi.

Glögin alun perin rajallista käyttäjäkuntaa selittänee se, että merten takaa kuljetetut eksoottiset mausteet olivat kalliita. Perinteisiä glögin maustajia ovat kaneli, inkivääri, neilikka, kardemumma ja pomeranssinkuori, joita käytetään juoman valmistuksessa kokonaisina: tankoina, paloina ja siemeninä.

Kuva: Food.com

Glögi jos mikä on ulkoilmajuoma ja se puolustaa paikkaansa silloin, kun tarvitaan sisäistä villapaitaa. Tässä tarkoituksessa glögiä tarjoillaan perinteisillä joulumarkkinoilla Keski-Euroopassa, ja samasta syystä Glühwein on suosittu after-ski -juoma Alpeilla.

Me joudumme – kiitos anniskelulainsäädännön – hikoilemaan usein vielä terästetyn glögimme kanssa lämmitetyissä sisätiloissa. Ei ihme, että pikkujouluissa sattuu ja tapahtuu, kun kuumat alkoholihöyryt sumentavat tajunnan.

Erikoista on mielestäni myös glögin tarjoaminen ennen ateriaa. Sen maku on niin vahva ja eksoottinen, että makuaistin palautuminen normaalitilaan vie glögimukillisen jäljeltä hyvän tovin.

Perinteitä kunnioittavana puristina ehdotankin, että glögi palautetaan sille kuuluvalle paikalle valvontaviranomaisten ulottumattomiin: kirkkorekien puutteessa termokseen tuomaan potkua kävely- ja hiihtoretkille tai palauttavaksi juomaksi reippaan talvisen ulkoilmaliikunnan jälkeen.

Ilman ulkoliikuntaa sallittakoon glögi pieninä annoksina vain erityistapauksissa kuten joululahjavalvojaisissa ja muissa askareissa, joissa poskien kuuluukin hehkua punaisina kuin jouluomenat.

Lähteitä:

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s