”Äidin kasvimaalla…

… raparperin alla sammakolla koti oli kultainen. Vilpas lehtikatto, alla multamatto, hirsiseinä vihreä ja punainen.

Hämärä, vihreä, sammakon mielest’ on viihtyisä. En mä siedä kuumaa, sammakko se tuumaa raparperin lehden alla hymyillen.

Voi mikä ilo: on koittanut raparperiaika. Tuontitavaraa on ollut tarjolla jo aiemmin, mutta ensimmäiset kotimaiset varret näin vasta viime viikkoisella kauppakäynnillä. Ostin tietenkin heti viisi solakkaa punertavaa lehtiruotoa, tein piirakan ja söin sen (itse yksin kokonaan kuten selkärangaton tapani on). Rakastan raparperia ja olen iloinen siitä, etten kärsi kihdistä, jonka oireita raparperin sanotaan pahentavan.

Lapsuudessani raparperimme kasvoi kompostin vieressä vessan takana, kuten tapana siihen maailman aikaan oli, ja komeaksi kasvoikin. Pieni tyttö sopi hyvin sammakon seuraksi jättimäisten – ja myrkyllisten – lehtien alle. Tuolloin kukaan ei puhunut nitraattiuhasta sanaakaan, vaikka nykyisin ajatellaan liian muhevissa olosuhteissa kasvavan, tehokkaasti itseensä nitraattia imevän raparperin sisältävän sitä enemmän kuin on ihmiselle hyväksi.

Vaikka raparperia (Rheum rhabarbarum) kohdellaan kuin hedelmää, se on kasvitieteellisesti vihannes, mm. suolaheinän ja tattarin sukulainen, ja Polygonaceae-heimon jäsen. Näin muualla paitsi USA:ssa, missä oikeuden päätöksellä raparperi on vuodesta 1947 lähtien ollut hedelmä.

MATKAILU AVARTAA

Alkuperäinen raparperi oli kotoisin läntisestä Kiinasta, missä sitä käytettiin lääkekasvina jo 5000 vuotta sitten. Meidän on kiittäminen mestarimatkaaja Marco Poloa (1254-1324) siitä, että raparperi – tai oikeastaan sen juuri –  löysi tiensä Eurooppaan.

Marco Polo, hänen isänsä  ja hänen setänsä lähtivät v.1271 kauppamatkalle Kiinaan. Siellä muiden idän ihmeitten ohessa raparperijuuren (Rheum  palmatum) moninainen lääketieteellinen käyttö teki suuren vaikutuksen Poloon, joka erään tarinan mukaan olisi saanut ensimmäiset juuret lahjaksi isännältään, mongolien imperiumin suurkaanilta Kublailta (1215-1294).

Polojen ansiosta raparperin maine saavutti seurueen kotikaupungin Venetsian, aikansa vilkkaimman kaupan keskuksen. Venetsiassa kasvia kutsuttiin turkkilaiseksi raparperiksi, koska se jouduttiin kuljettamaan Kiinasta Eurooppaan Turkin läpi.

Raparperin tuominen kaukaa Kiinasta teki siitä kalliin kauppatavaran, kalliimman kuin sahramin ja kanelin kaltaiset eksoottiset mausteet ja jopa kalliimman kuin opium.

Hieman lähempää, Uralilta, 1500-luvulla löydetty luonnonvaraisena kasvanut lajike Rheum x hybridum on eurooppalaisen puutarharaparperin kantaäiti; väittävätpä jotkut asian harrastajat, että uralilainen raparperi olisi se aito ja alkuperäinen. Myös sillä on lääkinnällisiä vaikutuksia, joskaan ei yhtä väkeviä kuin kiinalaisella sukulaisellaan.

BARBAARIEN JUURI

Raparperi –sanan alkuosan sanotaan juontavan muinaiskreikan sanasta rha tai rheon (virta, virrata).  Nykyisin Volgana tuntemamme joen kreikankielinen nimi oli ennen muinoin Rha. Sitä pitkin venäläiseksi raparperiksi nimitettyä lajia kuljetettiin Uralin rinteiltä Välimerelle.

Sanat saattoivat viitata myös raparperikasvin juureen. Juurta käytettiin vatsan toimintaa edesauttamaan sen laksatiivisten ominaisuuksien takia: juuri laittoi vatsan ”virtaamaan”.

Sanan loppuosa tulee kreikan sanasta barbaros (barbaari), millä muinaiset kreikkalaiset tarkoittivat ”jokaista, joka ei ole kreikkalainen”, siis ulkomaalaisia, tässä tapauksessa muualta tulleita  raparpereja. Tämä alkukesän herkku onkin meidän ”barbaarien” oma juuri.

APTEEKISTA KEITTIÖÖN

Myös Euroopassa raparperia pidettiin alun perin lääkkeenä ellei suoranaisena myrkkynä. Vasta 1700 –luvulla sokerin yleistymisen myötä raparperia alettiin käyttää täällä elintarvikkeen tavoin, useimmiten piirakoiden täytteenä. USA:ssa raparperia kutsuttiin alkuun ”piirakkakasviksi” (pie plant).

Itse teen raparperista perinteistä kiisseliä ja keittoa, joita terästän sitruunamehulla ja raastetulla tuoreella inkiväärillä. Jääkaappikylmä raparperikeitto kauniina kesäaamuna on vähän sama kuin paljaat varpaat aamukasteisella nurmikolla.

Kuvittelisin, että rapaperista syntyisi ongelmitta myös mummon omenariisin kaltainen jälkiruoka. Muutenkin raparperirepertuaarini on makea, vaikka raparperia voi toki käyttää mm. chutneyn raaka-aineena.

Leivon peruspiirakan kotimaisen raparperin sesonkiaikaan melkein joka viikko omiksi tarpeiksi. Kesävieraille tarjoilen näitä kahta hieman vaativampaa leivonnaista:

Raparperin sisältämä oksaalihappo sitoo kalsiumia, mistä syystä raparperin kanssa suositellaan nautittavaksi maitotaloustuotteita, ettei oksaalihappo ala kaluta luitamme. Kaikki hyvät kalsiumlähteet: niin jäätelö, vaniljakastike,  jugurtti kuin viilikin sopivat raparperin seuraan kuin nenä päähän.

MALJA KESÄLLE

Ilman maitotaloustuotteita tarjoan vierailleni yhden raparperiherkun: kesäisen  tervetuliaismaljan, joka syntyy raparperimehusta ja kuohuviinistä.

Raparperinpaloja kiehautetaan muutama minuutti sokeriliemessä. Koska raparperista yli 90% on vettä, kattilaan tarvitaan vain tilkka keitinvettä. Mukaan voi halutessaan lisätä vaniljatangon. Pehmenneet raparperit valutetaan siivilässä, itse raparperi käytetään  leivonnaiseen, jugurttiin, jäätelöön tms. ja mehu kesäjuomaan.

Täytä mehulla 1/3 kuohuviinilasista, täytä lasi  rutikuivalla kuohuviinillä ja lisää vielä lasiin iso kannallinen mansikka.

Äiti puuron laittoi, raparperin taittoi, seinähirret rusahtaen katkeaa. Sammakko se loikki pihanurmen poikki,viinimarjapensaan alle katoaa.

Ai, ai, hyi, säikähtyi äiti ja kirkaisten perääntyi. Yksi varsi jäikin, hyvähän on näinkin. Sammakko se päivänvarjon siitä saa.

Lähteitä:

One thought on “”Äidin kasvimaalla…

  1. Juuri tuota laulua laulelin minäkin tässä viime viikolla poimiessani äitini kasvimaalta kevään ensimmäisiä raparpereja 🙂 Ihana, lapsuuden mieleen tuova laulu! Mitäköhän kaikkia muita lauluja sammakoista olisikaan..no ainakin se kuuluisa Saku-sellainen 🙂 Raparpereista ei taida monta muuta laulua olla.
    Minä olen saanut ystävättäreltä sellaisen raparperipiirakan ohjeen, johon palat uppoavat ihanasti ja päälle tehdään saman tien levitettävä vanilijakastike.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s