Katto-Kassinen parvekkeellani

Astrid Lindgrenin luoma satuhahmo Katto-Kassinen on puhdaspiirteinen esimerkki henkilöstä, jolla on astrologisella syntymäkartallaan 1.huoneen kulmaan tarrautunut Jupiter-planeetta. Tämä asetelma selittää useita Katto-Kassisen ominaispiirteitä.

Ensinnäkin 1.huoneen Jupiterilla on vahva taipumus aiheuttaa painon nousua keski-iällä. Katto-Kassinen on omien sanojensa mukaisesti ”sopivan pullea mies parhaassa iässä”. Ks. kuva alla!

Toiseksi Jupiterilla, suurella seikkailijalla ja maailmanmatkaajalla, on ollut sormensa pelissä useimmissa ilmailuun liittyvissä merkittävissä tapahtumissa mukaan lukien Montgolfierin veljesten ensimmäinen kuumailmapallolento vuonna 1783, Wrightin veljesten ensilento vuonna 1903, Amelia Earhartin yksinlento Atlantin yli vuonna 1932 ja ensimmäinen miehitetty kuulento vuonna 1969.

Katto-Kassisella puolestaan on navassaan nappula, jota painamalla hän saa selästään esiin propellin. Näin hän pääsee lentämään katolla savupiipun takana olevaan kotiinsa. Selvää lentäjäainesta siis.

Kolmas asia, joka viittaa vahvasti Jupiterin  tärkeään rooliin Katto-Kassisen persoonallisuudessa, on Kassisen vahva taipumus liioitteluun. Kassinen kehua reposteli ystävälleen Pikkuveljelle, kuinka upea taidekokoelma hänellä on kotonaan. Kun Pikkuveli sitten eräänä yönä pääsi vierailulle Kassisen luo, totuus tuli ilmi: Kassisella oli katon rajassa kaksi pienenpientä ja lapsellista kukkotaulua.

Olen erittäin innostunut kasvun ihmeestä. Joka vuosi, huolimatta edelliskesien enemmän tai vähemmän vaatimattomista tuloksista, alan kasvattaa parvekkeella syötävää ja kaunista: kukkia, yrttejä, salaatteja, joskus hyvin jupiterimaisessa ylioptimistisuuden puuskassa jopa tomaatteja, kurpitsoja yms.

Viljelyksistäni puhun tavalla, joka saattaa antaa ymmärtää, että parvekkeeni on kuin viidakko. Annan ehkä myös helposti sen käsityksen, että nautin oman maan tuotteita juhannukselta jouluun ja lahjoitan satoani naapureillekin.

Todellisuudessa olen ehkä maailman surkein puutarhuri. Jos onni on oikein myötäinen, saatan onnistua kasvattamaan basilikaa ja timjamia. Salaattini ovat aina olleet kuin tuskin silmin havaittava Bonsai-versio jättipunapuusta. Tomaatteja sain kuukausien aherruksen jälkeen muistaakseni kolme.

Ainoan poikkeuksen kehnoon  menestykseeni tarhurina tekee  oliivipuu. Sen ei pitänyt myyjän mukaan kestää hengissä kerrostaloasunnon kuivassa huoneilmassa ja Suomen talven pimeydessä ilman merkittäviä lisätoimenpiteitä.

Puuni on nyt jo 3 -vuotias, ja lukuunottamatta sitä osaa, jonka edesmennyt kissani Maximilian söi, puu voi hyvin. Kohta voin alkaa odotella satoa. Ei siis mene enää pitkään, kun voin tarjoilla ruokavierailleni itse kasvattamistani oliiveista puristettua öljyä ja myydä ylijäämäosan tuotannosta lähikauppoihin!