Viestejä Venukselta

Puhuttaessa vuodesta 2012 valtaosan huomiosta ovat astrologiassa saaneet maailmanmenoa jo merkittävästi mullistaneet ulkoplaneetat Uranus ja Pluto.

Lähiviikkoina tärkeässä roolissa kosmisissa kuvioissa ovat kuitenkin myös Auringon ja Maan välissä sijaitsevat sisäplaneetat Merkurius ja Venus.

Venus on Kaksosissa, joka on Merkuriuksen kotimerkki, ja kolmas henkilökohtainen planeetta Mars on edelleen Neitsyessä, joka sekin on Merkuriuksen hallitsema merkki. Merkurius on siis sekä Venuksen että Marsin isäntä, mikä antaa sille lisää painoarvoa maailmanmenossa.

Merkuriukselle ei astrologiassa katsota olevan “sukupuolta” eikä se kuulu hyviksiin eikä pahiksiin. Sitä pidetään energialtaan neutraalina.

Sillä ei myöskään ole omaa agendaa, vaan sen pääasiallinen funktio on toimia muiden planeettojen viestinviejänä esikuvansa, kreikkalaisten Hermes – jumalan tavoin.

Vielä muutaman päivän ajan, 25.5 asti, Merkurius on Venuksen hallitsemassa Härässä. Merkurius saattaa tästä vastavuoroisuuden suotuisasta asetelmasta johtuen olla taipuvaisempi kuuntelemaan Venuksen seireenilauluja kuin Marsia.

Toisaalta Härästä Merkurius siirtyy Venuksen seuraksi omaan kotimerkkiinsä Kaksosiin, ja lähietäisyydellä yhteistyö toimii oletettavasti aikaisempaakin sujuvammin. Venus saa äänensä vielä paremmin kuuluviin, ja Mars – parka on jäämässä alakynteen tässä keskustelussa.

Lähiviikot ovatkin otollisia Venuksen toiveiden toteuttamiseen, joten nyt on hyvä ottaa puheeksi vaikka kesälomasuunnitelmat. Merkurius hallinnoi kaikenlaista liikettä ja liikennettä, tien päällä oloa ja matkustamista, ja sillä on epäilemättä paljon hyviä ideoita aiheeseen liittyen.

Venuksen etulyöntiasema voi ilmetä esimerkiksi siten, että kun Mars aktiivisena toimijana tekee käytännönläheisen Neitsyen tyyliin konkreettisia ehdotuksia, Venuksen ilmavan älylliset ja ei-niin-käytännönläheiset ehdotukset vievät voiton.

Tai kun Mars yrittää tehdä etukäteissuunnitelmia – mikä ei kyllä edusta senkään ominta energiaa, sillä Mars on perusluonteeltaan impulsiivinen –, Venus ja varsinkin peruuttava Venus Kaksosissa on asiasta tänään tätä ja huomenna jotain toista mieltä. Se on tietenkin naisen ja varsinkin naiseuden prototyypin etuoikeus.

VENUS PALKITSEE

Esitin Venukselle jokin aika sitten toiveen, että se tällä kertaa peruuttaessaan toisi elämääni upouuden armaan. Mutta alettuani tutkia henkilöhistoriaani suhteessa nimenomaan Kaksosissa peruuttavaan Venukseen tajusin, että todennäköisemmin ansioidun muilla tavoin.

Venuksen retrograde – vaihe on toteutunut työelämävuosinani Kaksosissa touko-heinäkuussa 1980, 1988, 1996 ja 2004. Kunkin henkilökohtaisen astrologisen kartan huone kertoo mille elämänalueelle vaikutus elämässä kohdistuu.

Omalla kartallani Kaksoset on 11.huoneessa, joka on muiden muassa erilaisten sidosryhmien, toiveiden ja haaveiden sekä pitkän aikavälin tavoitteiden huone. Kun Venus on peruuttanut em. aikoina, olen tullut tavalla tai toisella palkituksi aikaisempien toimieni seurauksena, koska tekemääni on arvioitu ja hyväksi havaittu.

Tämä edustaa hyvin Venusta ansioitumisen ja palkitsemisen planeettana. Se että olen tullut palkituksi asiantuntijuuteni eli tietojeni ansiosta, kertoo Merkuriuksen hallitseman Kaksosten osuudesta tapahtumien kulkuun. Tieto on Merkuriuksen juttu.

YSTÄVIÄ JA VAIKUTUSVALTAA

Merkuriuksen ja Venuksen keskeistä roolia lähiajan tapahtumissa lisäävät kaksi tapahtumaa. Aurinko siirtyy Härästä Kaksosiin sunnuntai-iltana (20.5) ja melkein välittömästi, tarkalleen klo 02.47 maanantaina aamuyöstä, se pimenee osittain.  Osittainen pimennys on nähtävissä meillä vain pohjoisessa Suomessa.

Astrologiassa auringonpimennyksen katsotaan tarkoittavan jonkun loppua. Vihjeitä lopun laadusta antaa se, että pimennys tapahtuu lähellä Kuun lasku- tai alasolmuksi kutsuttua laskennallista pistettä universumissa.

Sen katsotaan ilmentävän totuttuja toimintatapoja ja taipumusta mennä ali siitä, mistä aita on matalin, ja siksi nyt saattaa olla oikea hetki luopua jostain sellaisesta, joka sai alkunsa aikaa sitten ja josta on tullut pinttynyt tapa.

Koska pimennys tapahtuu kommunikaation ja mentaalisten toimintojen Kaksosissa, todennäköisimmin aika on kypsä luopua jostain luutuneesta ajattelun tai vuorovaikutuksen tavasta tai mallista, joka ei enää palvele omaa parastamme.

Ellei pimennyksen merkitys käy heti päivänselväksi, apua on luvassa. Jupiter saapuu Kaksosiin 11.kesäkuuta ja olemuksellaan aktivoi ja maksimoi pimennyspisteen – Kaksosten 1.asteen – energiat.

EI MIKÄ TAHANSA OHITUS

Merkuriuksen ja Venuksen yhteiselämän merkittävin tapahtuma tänä vuonna on Venuksen ylikulku Kaksosten 16.asteessa.  Siinä Venus vaeltaa maan vinkkelistä nähtynä Auringon editse, mutta piskuinen Venus ei tietenkään pysty pimentämään mahtavaa Aurinkoa.

Sekä Merkurius että Venus kulkevat sijaintinsa takia säännöllisesti Auringon ja Maan välistä, mutta meidän näkökulmastamme useimmiten Auringon ylä- tai alapuolelta, minkä seurauksena ohitukset jäävät meille näkymättömiksi. Havaittavissa oleva Venuksen ylikulku näkyy mustana pisteenä, joka etenee Auringon itälaidalta länsilaidalle.

Kuva: WIKICOMMONS Jan Herold

Ylikulku on nähtävissä kokonaisuudessaan aamuyöstä 6.kesäkuuta Pohjois-Suomessa.  Etelässä me emme pääse näkymän alusta osallisiksi, koska Aurinko nousee vasta ylikulun jo alettua. Ylikulku alkaa itäreunalta klo 1.05 ja päättyy, kun Venus poistuu länsireunan ylittäen klo 7.54.

Venuksen ylikulkuja tapahtuu kaksin kappalein kahdeksan vuoden välein. Nyt nähtävä on kesäkuussa 2004 tapahtuneen ylikulun pari. Ylikulkuparien väli vaihtelee, mutta on lyhyimmilläänkin yli sata vuotta. Seuraava ylikulku on ohjelmassa vasta joulukuussa 2117, seuraava Suomessa näkyvä ylikulku vasta kesäkuussa 2247.

UUDEN ALKU

Vastausta kysymykseen, mitä Venuksen ylikulku tarkoittaa, kannattaa hakea ensimmäisen ylikulun ajalta. Löytyykö kesäkuun 2004 uutisista tai omasta elämästä jotain sellaista “merkuriaalisen venusmaista”, jolla on yhteys tähän hetkeen?

Naiseus, arvot, ansiot, ilon ja nautinnon lähteet, luovuus, harmonia, esteettisyys, sosiaaliset suhteet ja yhteistyö ovat kaikki Venuksen työpöydän ”Tehtävä” -pinossa.

Venuksen ylikulut tapahtuvat aina joko Kaksosissa tai sitä vastapäisessä Jousimiehessä. Tämä puolestaan kertoo, että asia liittyy tietoon, uteliaisuuteen, tiedonhaentaan ja elämänjanoon.

Vai toimiiko Venus Merkuriuksen avulla siltana isäauringon ja Maan välillä? Ja maallisemmalla tasolla: Kaksosten ja Merkuriuksen toiminta-aluetta on myös kaikki kauppa ja Venus edustaa rahaa. Ovatko kohtalon hetket koittaneet yhteismarkkinoille ja eurolle?

Muinaiset mayat pitivät Venusta Maan sisarplaneettana ja he seurasivat Venuksen liikkeitä tarkkaan. Mayat eivät ennustaneet maailmanloppua tälle vuodelle, mutta he kyllä ounastelivat maailman saavuttavan ylikulun seurauksena uuden tietoisuuden tason.

Toivottavasti tämä valaistuminen liittyy Maan tilaan, ja ihmiskunta ymmärtää viime hetkellä, kuinka pahasti se on tärvännyt kotiplaneettansa. Liikahdus globaalissa arvomaailmassa jos mikä olisi tervetullut muutos nykymenoon.

Olkaamme kuulolla.

• Kaikkea hyvää
• Pääosassa Venus
• Transit of Venus

Pyhien pyhä

Moninaisten maallisten juhlapäivien ohella tässä toukokuussa vietetään kirkollisista pyhistä sekä helatorstaita että kymmenen päivää myöhemmin helluntaita.

Kuva: Marianland

Helatorstaina kirkossa muistetaan pääsiäisenä ylösnousseen Kristuksen taivaaseen astumista, mikä tapahtuma on antanut moniin kieliin päivästä käytettävän nimen kuten englannin Ascension ja saksan Himmelfahrt.

Myös Suomessa tätä pyhää kutsuttiin “taivaaseen astumisen muistopäiväksi”, kun helatorstai loppiaisen tapaan joutui työmarkkinapolitiikan uhriksi ja se siirrettiin 1973–1991 oikeaa ajankohtaa edeltäneeseen lauantaihin.

Nyt helatorstain ja muiden arkipyhien kimpussa on miljonääri Kyösti Kakkonen, jonka mielestä pyhät tulevat liian kalliiksi elinkeinoelämälle eikä meillä, köyhä maa kun olemme, ole niihin varaa.

Herra Kakkonen on epäilemättä iloinen siitä, että ennen muinoin eteläisessä Suomessa vietetyt helkajuhlat ovat jääneet pääosin unholaan. Juhlat alkoivat helatorstaista ja jatkuivat pahimmillaan jopa juhannuksen yli Pietarin päivään asti leikin, laulun, tanssin ja oluenjuonnin merkeissä. Siinä saattoi tuottavuus hieman kärsiä.

Kuva: Aamulehti

Kirkko piti esikristilliseltä ajalta lähtien jatkuneita, kevättä hedelmällisyysriitein juhlistaneita menoja pakanallisina. Vaikka myös helkajuhlien nimen kanta on muinaisskandinaavinen helga, palvonnan kohteena oli alun perin ollut joku muu pyhä kuin kristinuskon Jumala.

”Helatorstai” on suomalaisen suuhun sopiva muunnelma muinaisruotsin helghathorsdaghista. Ruotsin “pyhää” tarkoittava helg on kantana myös kirkollisen pääsiäisajan päättävän helluntain nimelle.

Monissa muissa kielissä helluntain nimi on johdannainen muinaiskreikan sanasta pentikostí eli “viideskymmenes”, sillä helluntaita vietetään viisikymmentä päivää pääsiäisen jälkeen.

Helluntai on kirkon syntymäpäivä:  ensimmäisenä helluntaina noin vuonna 30 syntyi alkuseurakunta. Raamatun mukaan opetuslapset saivat Pyhän Hengen lahjan ja he alkoivat puhua kielillä, mistä tapahtumasta kertoo helluntaiepistola.

Helluntai on monissa Euroopan maissa kaksipäiväinen pyhä – maanantai on toinen helluntaipäivä – ja oli meilläkin vuoteen 1971 asti.

Esimerkiksi Kyproksessa, jossa helluntaista käytetään kirkon seinien ulkopuolella nimeä kataklysmos eli vedenpaisumus, kaikissa rannikkokaupungeissa järjestetään pidennetyn viikonlopun kestävät iloiset kansankarkelot markkinoineen sekä musiikki- ja tanssiesityksineen.

Kataklysmoksen alkuperän oletetaan olevan saaren oman jumalattaren Afroditen kunniaksi järjestetyissä juhlallisuuksissa höystettynä sekä kreikkalaisen mytologian että Raamatun tulvakertomuksilla. Vesi on juhlallisuuksissa vahvasti läsnä puhdistautumisen symbolina.

Useimmille suomalaisille taitaa tulla helluntaista mieleen Pyhän Hengen sijaan vanha sanonta “jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä”. Sanonta viitannee juuri helkajuhlien tarjoamaan otolliseen tilaisuuteen katsella vastakkaista sukupuolta sillä silmällä.

Itselleni on tullut tavaksi käyttää toukokuun ylimääräinen vapaapäivä parvekeviljelmien alulle saattamiseen. Tänä keväänä perinne kuitenkin katkeaa, koska olen juuri ymmärtänyt, miksi kasvun ihme on jäänyt kotipuutarhassani kovin vaatimattomaksi.

Helatorstai oli aikoinaan kirkkovuoden pyhistä tärkein ja työnteko oli täysin kielletty. Kansanperinteen mukaan se oli niin pyhä päivä, että ruohokaan ei silloin kasvanut. Päivänselvää onkin, että kylväminen ja istuttaminen eivät nekään sovi helatorstain henkeen. Selvää on myös se, että herra Kakkosen työelämän tehostamissuunnitelma on suoranaista pyhäinhäväistystä.

Lähteitä:

• Helatorstai on pyhä torstai
• Helluntaipäivä

Suomalaisuuden syvin olemus

Toukokuun 12.päivänä on jo vuodesta 1952 lähtien liputettu Tukholmassa syntyneen merikapteenin pojan Johan Vilhelm Snellmanin (1806-1881) kunniaksi. Vuodesta 1978 lähtien päivää on vietetty myös suomalaisuuden päivänä.

Vaikka aktiivisimmin 1800-luvulla toimineen suomalaisuusliikkeen tunnetuimmat nimet olivat kaikki monilahjakkuuksia, oli esimerkiksi Agricola ensisijaisesti kirkonmies, Runeberg ja Lönnrot ensisijaisesti kielimiehiä. Snellman oli ensisijaisesti valtiomies, joka saattoi viralliseen päätökseen Agricolan jo 1500-luvulla alulle paneman suomen kielen projektin.

Kiivasluontoisena ja suorapuheisena tunnetun Snellmanin kanta kieliasiaan oli hyvin selkeä: “Yksi mieli, yksi kieli”. Kantaansa Snellman perusteli sillä, että kielellä ei ainoastaan pueta ajatuksia puheen muotoon muiden kanssa jaettaviksi vaan kieleen sisältyy kansakunnan kollektiivinen muisti.

On siis pakko tunnustaa, että kieli on elementti, jossa kansallinen erikoisuus ilmeisimmin elää ja liikkuu, ja että jokainen kansakunta on sisällyttänyt kieleensä varhaisimman sivistystyönsä ja edelleenkin heijastelee siinä henkistä kehitystänsä, sen hienoimpiakin vivahduksia. Yhtä läheisesti kuin lapsessa kuuluvat yhteen puhe- ja ajatuskyky, yhtä läheisesti liittyy kansakuntien koko henkinen elämä niiden kieliin.

Arvellaan ehkä: äänne kuin äänne, kieli kuin kieli, ne vain ilmaisevat eri tavoin samoja ajatuksia. Mutta ihminen ei ilmaise sanoissaan vain ajatuksiansa, hän uskoo ja tuntee, tietää ja tahtoo sanoissaan, hänen ajatuksensa, hänen koko järjellinen olemuksensa liikkuu ja elää kielessä. Kuinka siis voisikaan kansakunnan henkisyys ilmaista itseään millään muulla kielellä kuin omallaan?

Kielitieteessä erotetaan sanojen sanakirjamerkitykset sanojen miellemerkityksistä, jotka kansallisella tasolla nousevat kansakunnan yhteisistä kokemuksista. Tuntematta kansan historiaa ja elämänolosuhteita ei ole mahdollista ymmärtää oikein näiden puhumaa kieltä, vaikka teoriassa hallitsisikin kyseisen kielen.

Esimerkiksi ilmaisut “Raatteen tie”, “Lapin polttajat”, ”Impivaara” ja “Siperia opettaa” eivät ole meille pelkkää maantiedettä, ja muille niiden todellinen merkitys ja niihin sisältyvä tunnelataus jää hämäräksi ilman Suomen poliittisen historian ja kulttuurin tuntemusta.

Kieleen sisältyy kansallistunne ja kulttuurinen eetos.

Snellmanin ensimmäinen suomenkielinen esiintyminen julkisuudessa oli puhe, jonka hän piti Lönnrotin 60-vuotispäivillä Kaivohuoneella 1862. Puheesta eräs professori totesi, että se “onnistui kyllä aika hyvin”.

Itse Snellman sanoi toisessa yhteydessä puhuvansa suomea tilanteen niin vaatiessa “olkoothan sanani itse kielenkin puolesta köyhänlaiset ja epätasaiset”. Äidinkielenään ruotsia puhunut Snellman pyrki käyttämään suomea, sillä hänen mielestään maa, jossa eliitti puhui eri kieltä kuin kansa, oli tuhoon tuomittu.

Koska suomen kielen asia ei Snellmanin ponnisteluista huolimatta edistynyt Suomen senaatissa, Snellman otti aiheen puheeksi Venäjän keisari ja Suomen suurruhtinas Aleksanteri II:n kanssa tämän Hämeenlinnan vierailun aikana.

Keskustelun tuloksena keisari allekirjoitti 1.8.1863 kieliasetuksen, joka aloitti kahdenkymmenen vuoden siirtymän suomen kielen asemassa koti- ja kirkkokielestä hallinnon ja sivistyksen kieleksi ja Suomen viralliseksi kieleksi ruotsin rinnalle.

Snellmanin ansiosta suomalaisten enemmistön puhuma kieli sai kansalliskielen aseman. Tästä syystä Snellmanin päivää juhlitaan oikeutetusti myös suomalaisuuden päivänä.

LÄHTEITÄ:

• SKS: Kieli ja identiteetti
• Harri Mantila: Kielipolitiikka ja suomalainen arki
• Seppo Suhonen:  J. V. Snellman ja suomen kieli