Laskiainen on katolisen kirkon kevätpaastoa edeltävä juhla, jonka ajankohta vaihtelee, sillä laskiainen tai oikeammin laskiaistiistaita seuraava tuhkakeskiviikko on ensimmäinen pääsiäiseen sidotuista pyhistä.
Laskiaista vietetään seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Tänä keväänä laskiaissunnuntai on 19.2 ja laskiaistiistai 21.2, pitkäperjantai 6.4 ja pääsiäinen 8-9.4.
Läntisessä kirkossa laskenta kohti pääsiäistä alkaa siis tuhkakeskiviikosta. Ortodoksien ensimmäinen paastopäivä on maanantai seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä; päivää kutsutaan itäisessä kirkossa Puhtaaksi ja/tai Vihreäksi maanantaiksi.
Keskiajalla ”tuhkan ja säkin päiväksi” (dies cinerum et cilicii) kutsuttu tuhkakeskiviikko on saanut nimensä Raamatusta, jossa säkkiin pukeutuminen ja tuhkan ripotteleminen pään päälle symboloivat katumusta ja parannusta.
Paasto alkaakin ankaralla katumisella. Kirkoissa – nykyisin myös joissain protestanttisissa kirkoissa – pidetään tuhkamessu, ja seurakuntalaiset saavat otsaansa tuhkalla piirretyn ristin katumuksensa merkiksi.
Katuminen ja paastoon olennaisesti liittyvä turhasta kieltäytyminen ja pahojen tekojen sovittelu saattaa olla hyvin aiheellista, sillä monissa maissa paastoa edeltää ei vain kaksi päivää viatonta pulkkamäkeä vaan jopa 2-viikkoinen karnevaaliaika, johon liittyy kaikenlainen ilonpito ylensyömisineen ja – juomisineen ynnä muine lihallisine ylilyönteineen.
Kuva: Wallpaperbase
Suomenkielen sanan ”laskiainen” ajateltiin aikaisemmin liittyvän laskemiseen, ja se onkin johdos sanasta “laskea”. Perinteinen ehdotus oli, että kysymys oli joko paastoon laskeutumisesta, mikä on muiden muassa kirkon opettama versio asiasta, tai paastopäivien laskemisesta (kuka ylösnousemuksen, kuka runsaamman ruokavalion odotuksessa). Jälkimmäinen ajatus on yleinen ortodoksisessa Itä-Suomessa.
Ruotsin sana fastlagen tarkoittaa kolmea paastoa edeltävää päivää sunnuntaista tiistaihin. Fastlag -sanan jälkiosa saattaa olla osasyyllinen meillä yleisesti omaksuttuun ajatukseen paaston laskeutumisesta (vrt. lägga). Laskiaisunnuntai on ruotsiksi fläsksöndag ja laskiaistiistai fettisdagen, joihin molempiin sisältyy ajatus syöpöttelystä ennen kilvottelun alkamista.
Nykyisin monet tutkijat kannattavat laskiais-sanamme etymologiseksi selitykseksi laskiaisen vanhaa romaanista nimeä carne lasciare (lihan jättäminen), jonka jälkimmäisen osan oletetaan pikkuhiljaa muotoutuneen suomenkielisen suuhun sopivaksi.
Vaikka pakollinen paastoaminen loppui Suomen niemellä uskonpuhdistuksen myötä, myös meillä säilyi tapa syödä tukevasti paastoa edeltävinä päivinä. Perinteisiä laskiaisruokia ovat olleet muiden muassa rasvarieska ja sorkkarokka, joiden nimet jo paljastavat, ettei kyse ollut mistään 0 % kevyttuotteista.
Monet laskiaisherkuistamme ovat tuontitavaraa. Ruotsista rantautunutta laskiaispullaa söi mantelimassatäytteisenä vain herrasväki. Tavallinen kansa nautti pullansa kuuman maidon kanssa.
Pannukakkuja syötiin paaston alla kaikkialla Euroopassa, sillä pannukakkuihin saatettiin käyttää ylimääräiset maidot ja kananmunat, ennenkuin paasto alkoi ja ne joutuivat kiellettyjen ruokien listalle.
Tämä selittää englanninkielisissä maissa laskiaistiistaista käytetyn nimen Pancake Tuesday; tosin kirkon kalenterissa päivän nimi on Shrove Tuesday, mikä viittaa itsetutkiskeluun ja katumukseen.
Myös venäläinen blini täytteineen on perinteisesti laskiaisen ajan ravintoa, jolla valmistauduttiin paaston kieltäymyksiin.
Kuva: YLE
Tiettyjen ruokien ohella nykypäivään asti on säilynyt myös toinen suomalainen laskiaisperinne: mäenlasku. Se liittyi oletettavasti alunperin ikivanhaan työnjuhlaan, joka osui suurinpiirtein samaan ajankohtaan paaston alkamisen kanssa. Juhlaa edelsi varsinkin naisväellä ankara työrupeama, ja ahkeroinnin päättymistä juhlistettiin mäenlaskulla. Näin Kustaa Vilkuna esittää kirjassaan Vuotuinen ajantieto.
Niin houkuttelevalta kuin tuntuisikin perustella laskiaisen nimeä päivään erottamattomasti kuuluvalla mäenlaskulla, näillä kahdella asialla ei näyttäisi olevan muuta yhteistä kuin saman oloinen suomenkielinen nimi ja ajallinen yhteys talven ja kevään taitekohdassa.
Toisaalta: pelkkä kevään tulo on riittävä syy lähteä pulkkamäkeen ja syödä päälle hernerokkaa ja laskiaispullia. Me olemme kilvoitelleet koko pitkän ja pimeän talven (ja toiset meistä ovat esi-isiensä puolesta katuneet sitä, että nämä alkoivat asuttaa kotimaaksemme tätä hyistä maailmankolkkaa).
Suotakoon siis meille meidän mäkemme, rokkamme ja pullamme, vaikkemme aiokaan katolisten tapaan sanoa: Carne vale - Jäähyväiset lihalle!
