Olin ruuhkabussissa matkalla töihin, tapani mukaan syventyneenä päivän lehteen.
Syrjäsilmällä ja -korvalla havaitsin, että vieressäni ikkunapaikalla istunut tyttö kääntyi seurustelemaan taakseni istuutuneen kaverinsa kanssa. He puhuivat koulusta, tarkemmin ilmaistuna eri kielten kursseista.
Kun keskustelun aihe vaihtui kielestä toiseen, tyttöjen puhe alkoi vilistä kyseisen kielen sanoja ja ilmaisuja. Myös puheen poljento muuttui englantilaisen kiertelevän monimutkaisesta saksalaisen perinteisen kohteliaaseen ja ranskalaisen ylevän kaunopuheiseen. Tyttöjen kommunikointi kuulosti autenttiselta kaikilla kielillä.
Kuva: MiniTrue Blog
Iloitsin lehteä lukiessani, että tässä näitä kasvaa, kansainvälisiä suomalaisia, jotka ovat oppineet, että kieltä puhutaan paitsi sanoilla niin myös kulttuurilla.
Sijapäätteet ja verbien taivutus ovat toissijaisia seikkoja. Vaikuttavinta puhetta syntyy, jos pystyy ilmaisemaan itseään syntyperäisten kielenkäyttäjien tapaan ja huomioimaan puheessaan kulttuuriset käytänteet ja kulttuurin “hengen”.
Kulttuurien hengen eroista on kyse, kun meidän suomalaisten mielestä “etelämaalaiset” huutavat ja riitelevät aina ja kun “etelämaalaisten” mielestä me suomalaiset olemme epäkohteliaita ja kylmiä. Vertaamme muiden viestintää omaamme ja vedämme vääriä johtopäätöksiä eli annamme asioille vääriä merkityksiä. Tähän syyllistyvät kaikki.
Takaisin aamubussiin. Seuraavassa hetkessä HeSarini oli levinnyt irtosivuiksi pitkin bussin lattiaa, koska vieressäni istunut nuori nainen oli jäänyt pois bussista ja suomalaisten viestinnällisten käytänteiden mukaisesti hän oli minimoinut puheen.
Hän ei siis sanonut “Anteeksi, jään seuraavalla pysäkillä pois” tai “Pääsenkö tästä” tai “Mä jään tässä pois” tai mitään muutakaan, että olisin ymmärtänyt siirtyä alta pois. Olin niin uppoutunut lehteeni, etten myöskään huomannut, oliko hän mahdollisesti viestittänyt poistumisaikeistaan laittamalla hanskat käteen, mikä – kuten tunnettua – tarkoittaa samaa asiaa.
Hän vain loikkasi edessämme olevien penkkien ja minun ja lehteni välistä bussin käytävälle ja edelleen ulos sillä seurauksella, että lehti levisi kuin Jokisen eväät ja sivut lentelivät läpivedossa pitkin bussia.
Siinä sitten keräilin lehteni osasia kanssamatkustajien avustuksella ja ihastelin mielessäni, miten tämä monia vieraita kieliä hallitseva nuori nainen taitaa edelleen täydellisesti myös äidikieleensä sisältyvät stereotyyppiset kulttuuriset käytänteet. Lisäksi hänellä on myös toinen vahvuus: tilannetaju eli kyky valita tarkoituksenmukaisin tapa viestiä.
Maassa maan tavalla.
